perjantai 23. toukokuuta 2014

Niin se aika kulkee

Neljä vuotta sitten tänään Alaks olee? alkoi. Enhän minä tiennyt, mihin olin ryhtymässä. Ryhdyin vain. Parhaan ystäväni avustamana aloin kirjoittaa haparoivia tekstejä ihmisistä ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä - puhtaasta uteliaisuudesta ja kirjoittamisen halusta.

Näiden neljän vuoden aikana olen jakanut kanssanne pohdintojeni lisäksi oikeaa elämääni. Olette olleet kanssani, kun palasin vaihdosta, kun etsin töitä, kun vaihdoin kotia, kun kävin treffeillä ja kun rakastuin. Olette seuranneet, kun tuohdun, kun liikutun, kun ilahdun ja kun kiivastun. Usein olette kommentoineet ja monesti olen joutunut miettimään omaa kantaani uudelleen. En osannut odottaa sitä. Olen siitä kiitollinen.

Eilen seisoin keskellä olohuonetta haikeana, kun olin penkonut opiskeluaikaisia muistoja kaappien uumenista esiin. Muistin sen raakileena maailmalle lähteneen tytön, joka Alaksin aikanaan Englannissa pystytti ja vertasin sitä peilistä näkyvään nuoreen naiseen, joka seisoi muuttolaatikoiden keskellä valmiina muuttamaan yhteiseen kotiin. Ymmärsin, että aika on mennyt eteenpäin. Minä olen mennyt eteenpäin.

Teistä.

Uutena vuotena en ollut vielä valmis luopumaan. Nytkin mieli vänkää, että entä jos kuitenkin vähän vielä. Jos ihan pikkuisen vain. Juuri siksi nyt on oikea aika lopettaa. Se pieni kipinä, joka sisällläni kaihertaa ja synnyttää suurta luopumisen tuskaa, saattaa vielä synnyttää jotain uutta. En halua päästä teistä kokonaan eroon.

Tämä ei ole Alaksin viimeinen teksti. Viimeinen teksti tulee olemaan blogini ensimmäinen. Ajastan sen ilmestymään 22.5.2010.

Kun lähdin vaihtoon irrotin soluasunnon huoneeni ovesta kaksitoista A4:sta, joihin olin kirjoitellut ensimmäisten opiskeluvuosieni aikana asioita, joista pidän. Listaan nuo asiat viimeiseen eli ensimmäiseen blogikirjoitukseeni, jotta voitte tutustua ihmiseen, joka olin silloin. Ja jos olette lukeneet kaikki viestit, kaikki 377, olette tutustuneet myös siihen ihmiseen, joka olen nyt.

Kiitos näistä vuosista, kiitos yhteisestä ajasta.

Liis

7 kommenttia:

  1. Hei hei, Aliisa. Ilolla olen lukenut blogiasi ja muutenkin tulee ikävä kirjoituksiasi.

    Hyvää kesää ja tsemppiä elämääsi!

    - Mankispelkoinen

    VastaaPoista
  2. Hei vaan Mankispelkoinen,

    minunkin tulee kyllä ikävä teitä kommentoijia ja sinua etenkin erinomaisen nimimerkkisi vuoksi!

    Hyvää kesää!

    Liis

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että tauon jälkeenkin jaksoit kirjoittaa viimeiset viestit! Niin usein blogit vain häipyvät jälkiä jättämättä.

    Kiitos upeasta blogista!

    VastaaPoista
  4. Julia, se olisi tuntunut jotenkin todella väärältä kaiken tämän ajan ja kaikkien hyvien keskustelujen jälkeen.

    Kiitos, kun olet ollut mukana! :)

    VastaaPoista
  5. Aina kun mulla on ollut haikea tai apea mieli, eikä kukaan muu enää roiku netissä, olen tullut Alaksiin lukemaan piristäviä, lohdullisia ja oivaltavia mietteitä elämästä. Vaikka vain satunnainen vierailija, ehkä vuoden parin aikana, silti hieman haikeaa, ettei näitä tule enää lisää. Ehkäpä kuitenkin vanhat säilyvät, ja sieltä voi poimia erilaisiin tarpeisiin sopivia ajatuksia. Kiitos kovasti kirjoituksista ja hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
  6. 19, :') Kiitos ihanasta palautteesta. Tällaisten jälkeen jää aina sellainen olo, että tekisi mieli jo taas kirjoittaa jotain. Mutta aika ei ole vielä kypsä, vaikka ideoita jo muhii. Onneksi Alaks on tallella niin kauan kuin Blogger suo!

    Kiitos, kun olet viihtynyt ja hyvää jatkoa myös sinulle. :)

    VastaaPoista
  7. Hi, Great information! Would you please consider sharing my link to your readers? Please email me back at haileyxhailey gmail.com.

    Thanks!
    Hailey

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails