maanantai 19. marraskuuta 2012

Entä, jos elämä olisikin peli?

Saan yleensä huikean hyvää perspektiiviä käymällä kotikotona tai mummolassa. Nytkin siskon kanssa keskustellen tuli niin järjettömän monta hyvää ajatusta, etten tiedä mistä aloittaisin. Mutta jos aloitan vaikka tästä, niin saatte kuulla loput myöhemmin. Kävisikö se? ;)

Kävelimme lähimetsässä aamusella siskon ja koiran kanssa ja siskoni kertoi oivalluksestaan. Peleissä tavoitellaan yleensä laadukasta, todentuntuista grafiikkaa. Peli on sitä onnistuneempi, mitä vähemmän siinä on bugeja, mitä enemmän mahdollisuuksia pelaajan valita tekemisiään ja mitä hyvälaatuisempi se on ulkoasultaan. Sitten sisko sanoi jotain ällistyttävää:

"Tuntuu kuitenkin, etteivät ihmiset oikein muista, että kaikkein paras grafiikka on todellisuudella, juuri tässä näin. Ei ole bugeja, käsi ei mene läpi seinästä. Ja jos tää olisi peli, miten paljon rajattomammat mahdollisuudet tässä olisi, kuin yhdessäkään toisessa pelissä. Tässähän voisi tehdä melkein mitä vain!"

Jatkojalostimme ajatusta kävellessämme ja olimme ehtineet lenkillä jo postilaatikolle. Sanoin: "Niin, jos tämä olisi peli, miettisin heti, että mitäköhän tuolla postilaatikossa on. Onkohan siellä lehti, olisikohan siinä lehdessä vaikka joku ilmoitus, jonka avulla tämä pelihahmo pääsisi tavoitteissaan eteenpäin."  Mihin sisko totesi, että "niin ja tämä olisi jo aika kehittynyt level, jos ajatellaan, miten hyvät lähtökohdat ja edellytykset täällä on. Ekalla levelillä voisi syntyä nälänhätäiseen Afrikkaan ja toisella levelillä sodan keskelle Afganistaniin ja sitten aika korkealla levelillä pääsisi Suomeen".

Niin, ajatelkaapa sitä! Miten hyvät lähtökohdat ja edellytykset meillä on pelata tätä elämämme peliä. Ei ole leijonia, eikä sotaakaan.

Kuva: FlubbelEmpire

No, sitten istuin junassa ja ajattelin tätä asiaa edelleen. Jos tämä olisi vaikka The Sims ja pelaajalla olisi ystävyys-, perhe- tai parisuhdetavoite, mitkä olisivat ne puitteet, joiden avulla tähän tavoitteeseen pyrittäisiin? The Simsissä pelihahmolla on puhelin, päivän sanomalehti, tietokone ja sitten voi ottaa taksin ja lähteä kaupungille. Myös naapureista ja töistä voi saada ystäviä. Tavoitteeseen päästäkseen, täytyy ohjata pelihahmoa tutustumaan mahdollisimman moneen.

Todellisuudessa resurssit ovat teoriassa lähes samat, käytännössä paljon rajattomammat. Keskeistä on kuitenkin se, että pelihahmon täytyy tehdä jotain, jotta resursseista olisi jotain hyötyä. Ei auta passiivisena istua paikallaan, vaan on nähtävä kaikki mahdollisuudet: on huomattava se sanomalehti, käytettävä tietokonetta, kutsuttava naapuri kylään ja rupateltava puhelimessa kaikille tuttaville, jotta ystävyys kehittyy.

Me tahdomme toisinaan lamaantua elämämme edessä, kun kaikki tuntuu niin suurelta, vääjäämättömältä ja muuttumattomalta. Tämä on kuitenkin hyödytön tapa ajatella asioista. Täytyisi pysähtyä kuten pelissä, käännellä sitä sisäänrakennettua kameraa edes takaisin ja havaita kaikki ne mahdollisuudet, jotka ympäristössä ja itsessä luuraavat.

Sitä paitsi lähtökohdat ovat jo aika hyvät, kun seuraavan kulman takana ei lurki aivoja syövä zombi.

Jos tämä olisi peli, minä ainakin aukoisin ensimmäiseksi kaikki kaapit ja laatikot ja katsoisin, mitä kaikkia käyttökelpoisia aarteita niistä löytyisi, ennen kuin lähtisin tutkimaan, mitä jännää ulko-oven takana on. Tai sitten kaivaisin puhelimen ja soittelisin kaikkiin puhelimen muistiossa oleviin numeroihin nähdäkseni, mitä tapahtuisi.

Mitä sinä tekisit?

3 kommenttia:

  1. Jos elämä olisi peli sieltä kaapista voisi löytyä timantteja ja jokainen voisi harrastaa, mitä tahansa urheilulajia missä tahansa koskaan loukkaamatta itseään.

    VastaaPoista
  2. Simsvertauksesta tuli väkisin mieleen tämä sarjis: http://www.riemurasia.net/kuva/The-Sims/121367

    Mutta hieman vakavammin: Youtubessa Vsaucella on myös yksi mielenkiintoinen video joka osittain käsittelee tätä samaa aihetta: http://www.youtube.com/watch?v=e5jDspIC4hY
    Lyhyesti tiivistettynä tuossa todetaan että elämä todella ON peli.
    Ja mä itse tahdon ajatella niin. Samasta syystä, miksi olen olen tavallaan ottanut omaksi motokseni tms. "Älä kadu tehtyä, vaan kadu tekemätöntä." Molemmat auttavat uskaltamaan oikeasti tehdä asioita, sillä mokaaminenkaan ei ole mikään suuri katastrofi: Peliähän tämä vain on.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi, no tavallaan. Toisaalta löytäisikö niitä timantteja sieltä kaapeista, ellei sinne koskaan katsoisi?

    Crazy_Clown, nauroin ihan pöljänä tuolle sarjakuvalle, kiitos! :D

    Ja toi jälkimmäinen video aiheutti päässäni ajatustulvan, joka pyrkii ulos todella raivokkaasti. Pikaiset kommentit heti: Olen samaa mieltä siitä, että elämä on peli ja kannattaa käyttää tilaisuudet, resurssit ja aika hyödyksi ennemmin kuin voivotella, kitistä, alistua ja asettua uhriksi. Ainoan poikkeuksen tähän ajatukseen tekee kuitenkin (yllätys, yllätys) se, että tämä on moraalinen ja eettinen peli, jossa toisia pelaajia täytyy kunnioittaa. Muuten aletaan "pelata rumasti", vasten sääntöjä.

    On ehkä pakko kirjoittaa lisää peli-ajatuksesta myöhemmin! Nyt aion pelata itseni nukkumaan.

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails