sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Kryptinen vastaamispolitiikka

Minulla ja siskollani on sama ongelma: vuorotellen me tuijotamme puhelintamme ja kysymme, että "Mitähä?" ilme mutkalla. Ystäviä on välillä tekstiviestitse ihan mahdoton ymmärtää. Yleensä tämä logiikkaongelma kohtaa poikapuoleisten ystävien tekstiviestejä aukikoodatessa, mutta kyllä tytötkin osaavat välillä kirjoittaa sellaisia myygisyyksiä, ettei tiedä, että miten päin niitä lukisi.

Kaikista tekstiviesteihin liittyvistä kryptisyyksistä otetaan näin ensialkuun käsittelyyn vastaamatta jättäminen tai osittainen vastaaminen. Minulla on hyvä ystävä, joka ei käytännöllisesti katsoen vastaa viesteihin lainkaan. Laitan viestin ja kysyn, että "Oisko se ulkoilupäivä tänään?" ja ei vastausta. Seuraavan kerran kun näemme (ja tähän voi mennä viikkokin), hän huikkaa ohi mennessään, että "niin, en mä voinu lähtee, kun oli työaamu seuraavana päivänä".

Aluksi minä tivasin, että miksei viestiin voi vastata, etten minä turhaan odottaisi. Mutta hänen logiikkansa on tavallaan yksinkertainen: Ei pidä odottaa. Ellei vastausta tule, pitää kehittää uusi suunnitelma. No, käyhän se toki näinkin, mutta silti vastaamattomuus viesteihin, joissa on suora kysymyslause, joka ei ole retorinen ja joka selvästi indikoi lähettäjän odottavan reagointia (mieluiten nopeampaa kuin ensi viikolla) aiheuttaa minussa hämmennystä.



Siskollani sen sijaan on ystävä, jonka vastaukset vastaavat vain osaan viestistä, jos siihenkään. Kun ystävältä kysyy useamman kysymyksen, hän vastaa järjestään aina vain viimeiseen. Sisko väittää, että tämä pätee kaikkiin miehiin. Kyllä minunkin ystäväni välillä vastaavat vain viimeiseen kysymykseen. Jos viimeinen kysymys sattuu olemaan, että "Vai nähdäänkö sittenkin jo tänään?" ja vastaus on pelkkä "Joo", tulee jotenkin hölmö olo, jos toinen ei vastaa edeltäviin missä, milloin ja miten -kysymyksiin. Mutta sitäkin enemmän hämmennystä aiheuttaa, jos kysyn jotain ja he vastaavat ihan muuhun. Esimerkki: "Munkin pitäis joskus käydä sillä torilla, minä päivinä siellä on väkeä?" "Jep, soitellaan." Mitä ihmettä taas?

Sen sijaan ystävien kesken voi sopia ihan omia vastaamissääntöjä, ettei tarvitse päätä kummissaan rapsutella. Esimerkiksi meidän kaveriporukassa on alkanut pikkuhiljaa yleistyä viestin loppuun lisätty etk (ei tarvii kuitata). Se on kätevä silloin, jos epäilee, että kaverilta tulee takaisin "joo, kiitos samoin" tai "okei, huomiseen" tai muu kuittaus. Niin ja jos perään on lisätty etk, ei tarvitse vastausta sitten odotella, eikä luuria epäuskoisena tuijottaa. Lisäksi se tulee ainakin perus nokialaisesta opettamatta, jos on sanakirja päällä. ;)

5 kommenttia:

  1. Mä niin alan viljellä tuota etk:ta, koska minulla on muutama ystävä, jotka lähettävät sellaisia ok viestejä. Minusta sellaiset ovat ajan ja vaivan tuhlausta. Et jos asia on ok niin ei siihen tarvi mitää kuittausta enää saada, ainakaan minusta.

    VastaaPoista
  2. Joillekin, etenkin miespuolisille henkilöille, pitäs opettaa päinvastanen TTK-lyhenne: TODELLAKIN tarvii kuitata!!!

    VastaaPoista
  3. Kipi, mä kehitin ja opetin etk:n ensin perheelleni ja siitä se on lähtenyt hiljalleen leviämään. Se säästää rahaakin, kun ei tarvii OK:ta perään lähettää.

    Outi, ehkä sitäkin pitää alkaa viljellä. :D

    VastaaPoista
  4. Miun entinen kaveri oli just sellanen et jos laitto viestin johon selkeesti ootti vastausta vielä samana päivänä niin ei kuulunu mitään mut sit koulussa näppäili jatkuvasti muille viestejä mut miulle ei tarttenu vastata.

    Ja se vielä suuttu ku sanoin et "kiitti ku vastasit miun viestii" sit ku nähtii seuraavan kerra

    VastaaPoista
  5. Hanski, päätellen tuosta "entinen kaveri" -kohdasta, taisit aiheellisesti leipiintyä moiseen vastaamispolitiikkaan. Enkä ihmettele.

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails